Posted on 2 kommenttia

Mennyttä aikaa

Mennyttä aikaa -tunnelmakuvat: © Pia Sivén. Pian kuvia on myös tunnelma-artikkelissa Ohi syyskuun.

Mennyttä aikaa nykyhetkeen säilöneet vanhat kaupunginosat ovat tärkeitä historiallisia ja kulttuurisia muistomerkkejä. Siksi ne ovat suosittuja matkailukohteita. Ihaillaan kauniita rakennuksia ja merkkihenkilöihin tai merkkitapahtumiin liittyviä rakennuksia.

Myös monet tavalla tai toisella historiallisesti arvokkaiksi tunnustetut yksittäiset rakennukset, kuten kartanot, myllyt tai kotiseutumuseoiksi sonnustetut kohteet saavat ihailua.

Vähemmälle huomiolle jäävät rakennukset, joissa on eletty tavallista elämää, koettu arkisia tapahtumia. Rakennukset, joissa on asunut ja työskennellyt tavallisia ihmisiä elämänsä arjessa ja juhlassa.

Mennyttä aikaa huokuvien vanhojen rakennusten liepeillä tekee melkein mieli hiipiä, ääni vaimenee kuiskaukseksi. Menneen ajan henki hiljentää kulkijan.

Menneitä asukkaita

Siitä ovesta on kuljettu ulos ja sisään. Narahtava sarana kertoo kulkijoiden kaikonneen, oven jääneen käyttämättä. Viimeinen kulkija sulki oven takanaan ja vanha talo hiljeni. Harmaa pää painuneena, mukanaan muisto niistä lukemattomista kerroista, kun oli sulkenut oven takanaan. Sulki oven viimeisen kerran.

Ovi, jota ei enää käytetä
Ei käy enää kulkijat ovesta

Kahvipannu muistuttaa ajasta, jolloin pöydän ääressä istui työväki kahvin tuoksuessa kupeissa. Haukattiin nisua, hörpättiin kahvia. Hartaasti hiljaa, pieni tauko työn lomassa. Ainaisen uurastuksen.

Kahvipannu talon seinällä
Ei tuoksu enää kahvi pannussa

Mennyttä aikaa on kuuma pannu ja kahvin tuoksu tuvassa. Mennyttä aikaa ovat raskaat askeleet tuvan lattialla, rappusten huokaus saappaiden alla.

Mennyttä aikaa, mennyttä työtä

Ruskeana ja harmaana sulautuu maisemaan vanha riihi. Vaiennut työn huiske, hiljentynyt tienoo. Vain vanhukset muistavat viljan tuoksun, hirren raosta kurkistavan auringonsäteen valaiseman pölyn tanssin.

Mennyttä aikaa on vanha riihirakennus
Vanha rakennus sulautuu ympäristöön

Menneiden sukupolvien työn muistoa huokuu hirsiseinä, vuosien ravistama, säiden kuluttama. Vankaksi rakennettu, tehty kestämään auringon paahde, tuulen pieksentä, sateen roiminta ja lumikuorma.

Mennyttä aikaa on tämä vanha hirsirakennus
Hirsirakennus on kestänyt säät

Sukupolvien työtä todistaneet vanhat hirret kuulevat vain hiirten rapistelun nurkissa, lintujen pyrähtelyn, kesäisen hyönteisten surinan.

Hiljainen paja. Seinissä on säilynyt kuuman raudan tuoksu.

Mennyttä aikaa on vanha pajarakennus
Työn äänet ovat vaienneet

Autiolla pihalla pääskyjen viserrys täyttää kesätaivaan. Metallin kalke on vaiennut.

2 thoughts on “Mennyttä aikaa

  1. Ihana postaus vanhasta talosta. Se on upean värinen ja on ihanaa varmaan tuntea kuinka vanhaa sukupolvea se huokuu. Tuu lukee mun blogiani.

    1. Kiitos. Sinäkin olet vanhojen rakennusten ystävä, ilmeisesti. Käyn tutustumassa blogiisi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *