Posted on Jätä kommentti

Karanteenissa – Koronteenipäiväkirja

Tekstin lopussa esitettyyn kysymykseen vastaus on tässä: 14 päivän ajan kertyvät tietoisuustaitoharjoitukset korona-ajan helpottamiseen kaikkien käyttöön. Olkaa hyvät!

Koronteenipäiväkirja 31.3.2020 – 14.4.2020

Karanteeraan itseni tiistaina 31.3.

Aamulla olo ei tuntunut oikein hyvältä. Päässä surisi, huimasi kun nousin ylös sängystä. Olin nukkunut hieman huonosti, heräsin aamuyöllä, kun nenä oli tukossa ja kurkku kuivana suun kautta hengittämisestä. Ei ihme, että päässä surisee, kun yöunet jäivät vähiin.

Kun kävin aamutallissa antamassa hevosille heinät ja täyttämässä vesiastiat, huomasin, että hengittäminen tekee kipeää. Keuhkoihin sattuu.

karanteenissa on oltava vaikka tassa kuvassa onkin vati paassa
Vati päässä on vaikea juoda teetä

Koska minulla on kaksi kertaa ollut keuhkokuume, heräsi pieni huolestunut ajatus… ei kai vaan. Mutta kuumeinen olo ei ole lainkaan. Flunssaa ja influenssaa minulla ei ole koskaan. 8-vuotiaana sairastin hongkongilaiseksi nimetyn influenssan. Sen jälkeen ei ole flunssassa tai influenssassa tarvinnut kärvistellä.

Koronakin tulee mieleen, tottakai. Ehkä on parasta, että en lähde tänään mihinkään. Ei ole tarvettakaan. Olen karanteenissa. Olen kotona, hoidan eläimiä, kirjoittelen ja luen. Iltapäivällä otan yhden Panadolin, se auttaa päivän mittaan virinneeseen päänsärkyyn.

Päivä kuluu varsin normaalisti. Siivoan tarhat, käyn postilaatikolla Lucas-kissan kanssa. Nautin keväästä, aurinkoisesta päivästä ja lintujen äänistä. Teen luonnonäänien kuuntelu -meditaatioharjoituksen.

Tapojeni vastaisesti tartun pariin facessa leviävään haasteeseen. Laitan hevoskuvan, joka saa minut hyvälle mielelle sekä kuvan itsestäni vati päässä. Ehkä olisi kannattanut oikeasti pitää ämpäri päässä kaupassa käydessä.

Luovaa pohdintaa: Miksi sanotaan, että ämpäri päässä eikä pää ämpärissä? Kiistattahan on niin, että pää on ämpärissä.

Omaehtoisessa karanteenissa keskiviikkona 1.4.

Aamulla olo on samankaltainen kuin eilen. Päätä särkee selvästi, hengitys sattuu selvemmin kuin eilen. Otan heti aamulla Panadolin. Hoidan hevoset ja lampaat. Ei huvita paljon muuta tehdäkään ulkona, koska viileän ilman hengittäminen tuntuu pahalta kurkunpäässä ja keuhkoputkessa.

Luen, kirjoittelen. Katson kaksiosaisen dokkarin evoluutiosta. Etsin lisää katsottavaa, mutta mikään ei nyt kiinnosta. Päätä särkee ja hengittäminen sattuu.

Ilmoittelen hengitystieoireista niille kaikille kolmelle ihmiselle, joiden kanssa olen ollut tekemisissä viime aikoina. Kaiken varalta, jotta tietävät. Laitan viestiä myös ystävälle kauempana, ihan vain saadakseni myötätuntoa. Puolivahingossa kerron myös veljelleni. Neuvoja alkaa sadella.

Ilmoitan Haminan apuringin perustajalle, että en taida olla kykenevä tarjoamaan apuani tästä eteenpäin. Haminan apurinki syntyi käsittämättömän nopeasti sen jälkeen, kun koronan riskiryhmien eristäytymissuositus oli annettu. Anne Marjut toimi ripeästi ja pian oli rinki pystyssä. Ilmoittauduin ensimmäisten mukana auttajaksi.  No se siitä nyt sitten toistaiseksi.

Laitan pari aprillipilaa faceen. En ole harrastanut aprillausta vuosiin, mutta nyt on kaikesta otettava irti sen mitä saa.

Illalla lämmitän saunan. Teen saunassa kehonskannaus-mindfulnessharjoituksen.

Luovaa pohdintaa: Miksi sanotaan, että on saunapäivä, vaikka saunotaan illalla? Miten erilainen käsitys syntyykään kun joku sanoo: “Meillä on tänään saunapäivä.” (= saunotaan tänään illalla perheen kanssa) tai “Meillä on tänään saunailta.” (= saunotaan tänään illalla kavereiden kanssa, otetaan pari kaljaa ja voi mennä myöhään).

Jatkan omaehtoista karanteenia torstaina 2.4.

Lucas-kissa käy postilaatikolla kanssani kun olen karanteeenissa

Päänsärky ja rintakipu ovat ennallaan. Edelleenkään ei ole kuumetta, vaikka onkin kuumeinen olo. Silmät ovat ärtyneet. Eivät tulehtuneet, vaan tuntuvat kuivilta ja aroilta. Kuume – tai lämpö, kuten sanotaan lievemmässä tapauksessa – on hieman venyvä käsite. Kun normaalilämpöni on noin 35,7 astetta, niin onko minulla lämpöä kun mittari näyttää 37 astetta?

Iltapäivällä olo tuntuu huonommalta. Soitan terveyskeskukseen, josta minut ohjataan päivystyspuhelimeen. Setvitään oireitani. Päätän lopulta että en halua lähteä päivystykseen vielä… katsotaan miten kehittyy. Olen edelleen karanteenissa ja tarkkailen tilannetta.

Luen, kirjoitan, katson dokkarin halvaantuneesta kilparatsastajasta. Olen aikonut katsoa tämän jo pitkään, hyvä kun nyt muistui mieleen.

Käyn Lucasin kanssa postilaatikolla. Lucas on aina valmis lähtemään kävelylle. Nyt se jää jostain syystä jälkeen tavan takaa ja naukuu äänekkäästi. Postilaatikolla Lucas on selvästi huolissaan jostain ja häntä pörrössä lähtee perässäni takaisin kotiin päin. Lienee supikoira tai kettu ollut liikkeellä.

Katson ensimmäisen osan dokkarista “Hevoset muuttivat elämäni”. Luen. Meditoin. Kirjotan. Käyn ulkona. Kirjoitan. Meditoin. Luen.

Minut määrätään karanteeniin perjantaina 3.4.

Aamulla päänsärky on selvästi aiempia päiviä ja aamuja pahempi, samoin hengitys sattuu pahemmin. Lämpö edelleen samoissa, noin 37 astetta. Pystyn siivoamaan tallin vasta otettuani Panadolin.

Soitan infektiopäivystykseen ja minut kirjataan saapuvaksi potilaaksi.

maskissa
Maskeerattu

KOKS:issa on oma erityinen sisäänkäynti infektiopäivystykseen. Ovella saan hengityssuojan ja ohjeet käsidesiin. Istun odottamaan. Lisäkseni odotustilassa on yksi ihminen. Olin odottanut joutuvani jonottamaan tuntikausia, mutta pääsen sairaanhoitajan vastaanotolle vartissa.

Kerrataan oireeni ja ilmaisen huoleni keuhkokuumeesta. Otetaan verinäyte, kurkataan kurkkuun ja korviin. Kuunnellaan keuhkot. Kurkun ärtymyksen lisäksi ei ole muuta huomautettavaa. Verinäyte kertoo, että bakteeriperäistä tulehdusta ei ole, eli saan huokaista helpotuksesta keuhkokuumeen suhteen.

Saan ohjeet karanteerata itseni. En saa käydä kaupassa tai muualla julkisissa paikoissa.

Nyt olen oikeasti karanteenissa!

Karanteenikäsky ottaa päähän: eihän minulla ole todettu koronatartuntaa – miksi flunssaoireisen on oltava karanteenissa? Tai miksi oirehtivaa ei testata covid-19 -virustartunnan varalta? Positiivinen tulos oikeuttaisi karanteenimääräyksen, negatiivinen vapauttaisi karanteenista. Karanteeni ”varmuuden vuoksi” turhauttaa.

Huomaan jo muutaman päivän karanteenin kirvoittaneen luovia pohdintoja. Mitä kaikkea kahdessa viikossa ehtiikään?

Koronteenin loppuaika 5.4.-13.4.

Merkillistä kuinka se, että ei saa liikkua vapaasti, kasvattaa liikkumisen halua. Kuinka kovasti alkoikaan jo ensimmäisen karanteeniviikon lopulla tehdä mieli esimerkiksi torikahville – jota ei tällä hetkellä ole tarjolla lainkaan. Toinen, vähän merkillisempi mielihalu oli hampurilaisateria. Silloin tällöin, varsin harvoin syön hampurilaisen, ja nyt sitä olis pitänyt saada.

Kielletyt asiat houkuttelevat!

Suurin osa ajasta karanteenissa kului kirjoitellen, lukien, ulkoillen – lähinnä kotipihassa ja sen ympäristössä kevättä ihmetellen. Pari kertaa piti lähteä järvenrantaan. Haukiniemessä Syväjärven rantaa olen tänä keväänä kulkenut useammankin kerran ja siellä retkeilin nytkin – ylhäisessä yksinäisyydessä.

Tai eihän siellä yksin tarvinnut olla, lintujen viserrys alkaa olla jo melko runsasta ja vesilintuja lipui tyynellä järvellä.

Lupaamani päivittäiset meditaatioäänitteet jäivät tauolle ennen pääsiäistä. Lisään loputkin sinne kun saan ratkaistua pienen mikrofoniin liittyvän teknisen ongelman. Jos saan. Tai ratkaisutan sen jollakullla asiaan perehtyneellä.

Olinko saanut virustartunnan?

Mielenkiintoinen kysymys. Oireet olivat koronatartunnan oireita, mutta lieviä. Koska en oikein ole tuttu ns. tavallisen flunssan tai influenssan oireiden kanssa, en osaa kunnolla verrata oireitani niihin. Keuhkoputken ärtyneisyys ja kipu hengittäessä ei ehkä ole flunssan tyypillinen oire.

Jos osun kuulumaan vasta-ainetestin satunnaisotokseen, saan tietää olenko tehnyt tuttavuutta pandemian aiheuttaneen viruksen kanssa.

Oli miten oli, karanteenissa olemista oli hyvä kokeilla. En osaa kuvitella minkälaista on olla karanteenissa oikeasti neljän seinän sisällä ilman ulkoilumahdollisuutta. Sitä en ehkä halua kokeilla.

Pajunkissoja
Pääsiäisen aika kului monella eri tavalla kuin aiemmin

Posted on Jätä kommentti

Maaliskuu jo maata näyttää

“Maaliskuu jo maata näyttää”, sanotaan vanhassa lorussa. No, tänä vuonna maaliskuu ei Etelä-Suomessa paljasta maata lumen alta, koska lunta ei ole ollutkaan. Lapissa, jossa on runsaasti lunta, taitaa maaliskuu yleensäkin olla liian aikainen ajankohta odotella lumien sulamista.

Maaliskuu on vuoden kolmas kuukausi. Ennen Julius Caesarin kalenteriuudistusta se oli vuoden ensimmäinen kuukausi.

Usvaa ilmassa ja maaliskuu jo maata näyttää

Maaliskuisena aamuna ulos.
Ennen kuin aurinko haihduttaa usvan.
Ennen kuin jääriite lätäköistä sulaa.
Ennen kuin joutsenet lentävät yli.

maaliskuu jo maata näyttää , maaliskuinen maantie

Sumu kietoo maiseman pehmeään viittaansa.
Kosteus nousee usvapatsaina metsän notkoista.
Kaukana joutsenten huudot – lähdetään, lähdetään!

Kuuraista metsää kun maaliskuu jo maata näyttää

Sumu vaimentaa äänet.
Pikkulintujen sirkutus puissa kaikkialla.
Kaukaa vesilinnun huuto.
Jossain, kylätiellä, auto.

Kolme joutsenta lähestyy usvassa

Joutsenten äänet lähestyvät.
Salaperäisinä kiirivät huudot ensin jostain kaukaa,
sitten lähempää.
Suuret linnut ilmestyvät sumusta.

Kolme joutsenta lentää yli

Joutsenten huuto.
Valkeat linnut lentävät yli.
Suurten siipien havina
– ja ne ovat jo menneet.

Aurinko puhkaisee usvan

Sitten aurinko puhkaisee usvan.
Auringon lämpö kasvoilla.
Usvan kosteat hipaisut poskilla.
Yhtäkkiä tuoksuu kevät.

maaliskuu jo maata näyttää, usvaa ja maantie

Hengitän tietoisesti – hetkessä läsnä.
Kunpa tämä hetki voisi jatkua ikuisesti.
Kiitos tästä hetkestä.
Tämä hetki on hyvä.
Täydellinen.

Tietoinen läsnäolo ja aistiminen luonnossa. Mindfulness.

maaliskuu jo maata näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää

Posted on Jätä kommentti

Helmikuun helmet

Mitä ovat helmikuun helmet? Helmikuun nimen sanotaan tulevan jäähelmistä, joita tämän vuoden kylmimmän kuukauden aikana nähdään esimerkiksi puiden oksilla. (Taivaannaula ja Tunturisusi).

Tänä talvena helmikuu ei ole ollut kylmä – toistaiseksi ei mikään talvikuukausi ole kuluvana talvena ollut kylmä eteläisessä Suomessa. Parina männävuonna tosin talven kylmin kuukausi ainakin Etelä-Suomessa onkin ollut maaliskuu.

Helmikuun helmet
koivun oksilla.
Auringon suutelemina.
Kimaltava aarre:
luonnon jalokivet.

Helmikuun helmet kimaltavat päivän kauemmin karkausvuonna

Gregoriaanisessa ja juliaanisessa kalenterissa helmikuu on vuoden toinen kuukausi. Helmikuussa on 28 päivää, paitsi karkausvuonna, joka neljäs vuosi päiviä onkin yksi enemmän, eli 29. Tänä vuonna on karkausvuosi ja vuodessa on siten 366 päivää.

Mitä tekisin ylimääräisellä päivällä?

Kahdeskymmenes yhdeksäs päivä, karkauspäivä tasaa kalenterivuoden vuodenajat vastaamaan astronomisia vuodenaikoja. Maa kiertää oman akselinsa ympäri 365,2422 kertaa sinä aikana kun se kiertää auringon. 365-päiväinen vuosi ei siis aivan täsmää maan kiertoaikaan, vaan joka neljäs vuosi tarvitaan ylimääräinen päivä tasaamaan tuota viiden tunnin 48 minuutin ja 46 sekunnin heittoa.

helmikuun helmet pari vuotta sitten
Helmikuuta pari vuotta sitten

Kosisitko karkauspäivänä?

Tradition mukaan karkauspäivänä nainen saa kosia miestä. Jos mies kieltäytyy kosinnasta, tulee hänen antaa naiselle hamekangas. Kerrotaan, että leskeksi jäänyt presidentti Kekkonen sai karkauspäivänä useitakin kosintakirjeitä ja vastasi niihin kieltävästi toimittaen kosijoille hamekankaan. Vanhan ajan herrasmies!

Laittaisinko kosintakirjeeseen
palan kangasta.
Malliksi.
Tällaisen hameen tahtoisin.
Eihän kukaan minua vaimoksi ota.
Vai uskallanko ottaa riskin?

Olen kerran kosinut karkauspäivänä. En saanut hamekangasta, en edes rukkasia vaikka sainkin “rukkaset”.

Helmikuun helmet ovat yhä harvemmassa

Ilmaston lämpenemisen myötä talvet ovat entistä lämpimämpiä. Helmikuun helmet jäävät yhä useammin näkemättä. Joissain jutuissa on esitetty arvio, että jopa useampi kuin joka kolmas talvi tulee Etelä-Suomessa olemaan lumeton. Ja jäätön. Helmetön.

helmikuun helmet, luminen päivä
Harvinainen luminen päivä tänä helmikuussa

Talven pimeä jakso alkaa helmikuussa olla taakse jäänyt ja päivä pitenee aimo harppauksin. Parhaimmillaan helmikuu on hienoa ulkoiluaikaa. Lumen kimallus auringossa ja talven hiljaisuudesta virkistyvien lintujen sirkutus virittelevät mieltä vastaanottamaan luonnon heräämistä kevääseen.